Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004)

Tämä kolmas tarina on sarjan onnistunein - sekä kirjana että elokuvana. Oleellisia uusia hahmoja esitellään: Remus Lupin (David Thewlis) ja etenkin Harryn kummisetä Sirius Musta (Gary Oldman). Nämä kaksi valottavat Harryn ja tämän vanhempien taustoja ja vaikuttavat oleellisesti myös Harryn tuleviin vuosiin. Lisäksi loppupuolella nähtävä leikittely ajan kanssa on huikea taidonnäyte kirjailija Rowlingilta.

Joten tästä kirjasta ei mitenkään saisi tehtyä kovin huonoa elokuvaa. Toki leffassa oikaistaan paljon. Harryn bondaaminen kummisetänsä kanssa on niin iso juttu, että sille olisi voinut suoda hieman enemmän aikaa.

Ärsyttävää miten ihmissusi jälleen kokee muutoksensa vasta, kun pilvet siirtyvät pois kuutamon edestä. Sekä muutos että ihmissusi näyttävät typeriltä. Lupin on kirjassa kiehtovampi kuin elokuvassa. Pidän David Thewlisista, mutta hän on turhan pehmoinen Lupin.

Toki Sirius Musta on elokuvassa aivan erilainen kuin mitä olin kirjaa lukiessani kuvitellut (silloin tuhat vuotta sitten). Mutta koska Gary Oldman on loistava, ei tämäkään versio huono ole.

****
Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 2004)
Ohjaus: Alfonco Cuarón.
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, David Thewlis, Gary Oldman, Michael Gambon, Maggie Smith, Alan Rickman, Robbie Coltrane, Tom Felton, Emma Thompson, Timothy Spall.

Kvartetti (2012)

Tämä on alun perin näytelmä. Helsingin kaupunginteatterissa Kvartetista tuli suorastaan ilmiö ja tälläkin hetkellä sitä esitetään Tampereella. Vuonna 2012 Dustin Hoffman ohjasi tämän erittäin onnistuneen leffaversion. Tarina sijoittuu entisten muusikoiden vanhainkotiin. Pääosanäyttelijät ovat hyviä, ihanaa musiikkia on paljon, sivurooleissa nähdään paljon oikeita muusikoita ja visuaalinen ilme on hieno. Upea, hauska ja koskettava elokuva.

*****
Kvartetti (Quartet, 2012)
Ohjaus: Dustin Hoffmanin, joka pysyttelee tällä kertaa kameran takana.
Pääosissa: Maggie Smith, Tom Courtenay, Billy Connolly, Pauline Collins, Michael Gambon.

(Julkaistu alun perin 3.9.2013 toisessa blogissani.)

Layer Cake (2004)

Layer Cake on Matthew Vaughnin ensimmäinen taidonnäyte hänen siirtyessään tuottajan penkiltä ohjaajaksi. Ja nykyisinhän meillä on jo monta esimerkkiä siitä miten hienosti se on sujunut. Esikoisohjauksen jälkeen Vaughn on ohjannut elokuvat Tähtisumua, Kick-Ass sekä X-Men: First Class.

Layer Caken tarina on sekava kuin narkkarin mieli. Huumekauppaa tehdään, päähenkilöllä ei ole nimeä ollenkaan ja katsoja ei enää muista kuka oli velkaa kenelle ja mitä. Olen nähnyt leffan nyt jo ainakin kolmesti, enkä edelleenkään tajua kaikkia sen juonikiemuroita. Tyyliltään elokuvasta tulee väistämättä mieleen Ritchien Puuta, heinää ja muutama vesiperä, mikä ei ole suinkaan huono asia. Piiri pieni pyörii jälleen ja leffasta voi bongailla liudan tuttuja brittinäyttelijöitä.

*****
Layer Cake (2004)
Ohjaus: Matthew Vaughn.
Pääosissa: Daniel Craig, Colm Meaney, George Harris, Tom Hardy, Michael Gambon, Dexter Fletcher, Jamie Foreman, Sally Hawkins, Sienna Miller, Burn Gorman, Ben Whishaw, Tamer Hassan, Jason Flemyng.

Kuninkaan puhe (2010)

Kuninkaan puhetta on kehuttu niin paljon, että odotukset olivat väistämättä korkealla. Ja oikein mukava elokuvahan se olikin.

Hyvää draamaa, hienoja näyttelijöitä, mielenkiintoinen tarina, mukavasti tarinaa tukevaa musiikkia. Colin Firth ja Helena Bonham Carter ovat ihania rooleissaan. Geoffrey Rush oli ihan sympaattinen - välillä ärsyttävä. Muutoin elokuvassa oli aineksia Bongaa tuttu brittinäyttelijä -kilpailuun. Y&E -staroista olivat Firthin lisäksi mukana ainakin Jennifer Ehle ja David Bamber.

Viihdyin leffan parissa hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mikä tiputtaa pisteet viidestä neljään on lievä pitkäveteisyys. Tuskin jaksaisin katsoa Kuninkaan puhetta ihan heti uudestaan, vaikka se onkin oikein pätevä Oscar-elokuva.

Monessa arvostelussa kuvailtu alkukohtaus (kuva alla) oli kyllä ahdistavaa katsottavaa. Mietinkin millaista olisi ollut katsoa tämä elokuva tietämättä mistä se kertoo.

Teatterikokemuksesta hieman:
Yllätyin yleisön korkeasta keski-iästä - itse olin yksi niitä harvoja, joilla ei hiukset vielä harmaannu. Ja nyt se tuli testattua; leffateatterissakin on mahdollista neuloa. Testasin siis itse, eikä joku niistä harmaahapsista. ;)

****
Kuninkaan puhe (The King's Speech, 2010)
Ohjaus: Tom Hooper
Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce, Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon, Timothy Spall.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2009)

Ennen uusimman Potter-elokuvan näkemistä piti vielä muistinvirkistykseksi katsoa edellinen. Puoliverinen prinssi on kirjanakin kaikin puolin väliosa. Varsinaisen Prinssin tarina ei ole kokonaisuuden kannalta mikään erityisen oleellinen ja pääasiassa keskitytäänkin muiden taustojen selvittelyyn. Uutena hahmona mukaan tulee Horatius Kuhnusarvio (Jim Broadbent), jonka tärkeyttä pitää katsojalle vääntää vähän rautalangasta. Enkä ole ihan varma siitä miten hyvin siinä onnistutaan. Sarjan loppupuolella juonen langanpätkiä kursitaan kasaan muutenkin vähän epätoivoisesti. Kuudennen osan on tarkoitus lähinnä viedä kohti loppua.

Omen (2006)

(Osa Liev Schreiber -teemaviikkoa.)

Alkuperäinen versio Omen-elokuvasta on vuodelta 1976, enkä osaa arvostella uutta vertaamatta sitä vanhaan. Perustarina on yksityiskohtia myöten sama. Amerikkalaisen poliitikon Robert Thornin (Liev Schreiber) vaimo Katherine (Julia Stiles) synnyttää alussa parin esikoisen. Isä saa sairaalaan (tai oikeammin paikka vaikutti luostarilta, ollaan siis Roomassa) saavuttuaan kuulla, että lapsi on kuollut synnytyksessä ja äitikin on heikossa kunnossa. Katherinelle ei ole vielä kerrottu huonoja uutisia. Pappi kertoo, että samaan aikaan tapahtui toinen synnytys, jossa sen sijaan äiti kuoli ja vastasyntynyt poikavauva jäi orvoksi. Robert Thornille ehdotetaan orvon poikalapsen adoptointia. Vaimolleen kertomatta mies suostuu. Pariskunta kasvattaa Damien-pojan kuin omansa, kunnes hiljalleen selviää, että lapsessa on jotain pahasti vialla.