Rosemaryn painajainen (1968)

Nuoripari muuttaa asuntoon, jossa on kuollut joku. Pari yrittää saada lasta ja kun lopulta tärppää, lapsi onkin Saatanasta. Perusidea on ihan mielenkiintoinen, mutta ei läheskään yhtä mielenkiintoisesti toteutettu kuin esimerkiksi Omenissa. Vanhemmille leffoille tyypillisellä tavalla tämä on todella hidastempoinen ja sen lisäksi sekava.

Elokuva on ihan aiheellisesti K15, vaikka ei olekaan erityisen pelottava - paikoin jopa tylsä. Nyt voin sanoa tämänkin nähneeni, mutta tuskin jaksaisin koskaan katsoa uudestaan. Ylipäätään ajatus eläkeikäisistä saatananpalvojista kerrostaloasunnossa on vähän koominen.

Näyttelijät ovat ihan jees ja Mia Farrow on ollut todella kaunis nuorena.

*
Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby, 1968)
Ohjaus: Roman Polanski
Pääosissa: Mia Farrow, John Cassavetes.

Omen (2006)

(Osa Liev Schreiber -teemaviikkoa.)

Alkuperäinen versio Omen-elokuvasta on vuodelta 1976, enkä osaa arvostella uutta vertaamatta sitä vanhaan. Perustarina on yksityiskohtia myöten sama. Amerikkalaisen poliitikon Robert Thornin (Liev Schreiber) vaimo Katherine (Julia Stiles) synnyttää alussa parin esikoisen. Isä saa sairaalaan (tai oikeammin paikka vaikutti luostarilta, ollaan siis Roomassa) saavuttuaan kuulla, että lapsi on kuollut synnytyksessä ja äitikin on heikossa kunnossa. Katherinelle ei ole vielä kerrottu huonoja uutisia. Pappi kertoo, että samaan aikaan tapahtui toinen synnytys, jossa sen sijaan äiti kuoli ja vastasyntynyt poikavauva jäi orvoksi. Robert Thornille ehdotetaan orvon poikalapsen adoptointia. Vaimolleen kertomatta mies suostuu. Pariskunta kasvattaa Damien-pojan kuin omansa, kunnes hiljalleen selviää, että lapsessa on jotain pahasti vialla.