Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004)

Tämä kolmas tarina on sarjan onnistunein - sekä kirjana että elokuvana. Oleellisia uusia hahmoja esitellään: Remus Lupin (David Thewlis) ja etenkin Harryn kummisetä Sirius Musta (Gary Oldman). Nämä kaksi valottavat Harryn ja tämän vanhempien taustoja ja vaikuttavat oleellisesti myös Harryn tuleviin vuosiin. Lisäksi loppupuolella nähtävä leikittely ajan kanssa on huikea taidonnäyte kirjailija Rowlingilta.

Joten tästä kirjasta ei mitenkään saisi tehtyä kovin huonoa elokuvaa. Toki leffassa oikaistaan paljon. Harryn bondaaminen kummisetänsä kanssa on niin iso juttu, että sille olisi voinut suoda hieman enemmän aikaa.

Ärsyttävää miten ihmissusi jälleen kokee muutoksensa vasta, kun pilvet siirtyvät pois kuutamon edestä. Sekä muutos että ihmissusi näyttävät typeriltä. Lupin on kirjassa kiehtovampi kuin elokuvassa. Pidän David Thewlisista, mutta hän on turhan pehmoinen Lupin.

Toki Sirius Musta on elokuvassa aivan erilainen kuin mitä olin kirjaa lukiessani kuvitellut (silloin tuhat vuotta sitten). Mutta koska Gary Oldman on loistava, ei tämäkään versio huono ole.

****
Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 2004)
Ohjaus: Alfonco Cuarón.
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, David Thewlis, Gary Oldman, Michael Gambon, Maggie Smith, Alan Rickman, Robbie Coltrane, Tom Felton, Emma Thompson, Timothy Spall.

Viides valta (2013)

Kuvaus Wikileaks-miehestä Julian Assangesta, jota ei elokuvassa esitetä erityisen miellyttävänä kaverina. Pääroolissa nähtävä Benedict Cumberbatch ei ole suosikkejani, mutta vetää roolin vakuuttavasti.

***
Viides valta (The Fifth Estate, 2013)
Ohjaus: Bill Condon. 
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Daniel Brühl, Carice van Houten, Peter Capaldi, David Thewlis, Dan Stevens, Alicia Vikander.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010)

Harry Potter -elokuva on aina mukava tapaus. Olen tutustunut hahmoihin ensimmäisen kerran vähintään kymmenen vuotta sitten, joten he tuntuvat todella tutuilta. Siksi J.K. Rowlingin luomaan maailman on kiva palata.  Elokuvien budjetti on kohdallaan. Tehosteet ovat hienoja ja lavastus-puvustus-tarpeisto -akselilla on kaikki yksityiskohdat mielenkiintoisia ja tarkkaan mietittyjä. Edellinenkään leffa ei ollut mikään lastenelokuva - tämä uusin vielä vähemmän. (Ahdisti ihan hirveästi kohtaus, jossa Harry ui jään alla...)

Seitsemäs osa on kirjanakin mielestäni tylsin, eikä siitä siis jännittävää elokuvaa pysty tekemään millään. Se on yhtä helvetin telttaretkeä. Dumblerdore ei ole enää neuvomassa, joten henkilöt harhailevat Harry päähänpistojen perusteella ympäriinsä. Tekijät ovat kyllä hienosti yksinkertaistaneet tarinaa.

Omen (2006)

(Osa Liev Schreiber -teemaviikkoa.)

Alkuperäinen versio Omen-elokuvasta on vuodelta 1976, enkä osaa arvostella uutta vertaamatta sitä vanhaan. Perustarina on yksityiskohtia myöten sama. Amerikkalaisen poliitikon Robert Thornin (Liev Schreiber) vaimo Katherine (Julia Stiles) synnyttää alussa parin esikoisen. Isä saa sairaalaan (tai oikeammin paikka vaikutti luostarilta, ollaan siis Roomassa) saavuttuaan kuulla, että lapsi on kuollut synnytyksessä ja äitikin on heikossa kunnossa. Katherinelle ei ole vielä kerrottu huonoja uutisia. Pappi kertoo, että samaan aikaan tapahtui toinen synnytys, jossa sen sijaan äiti kuoli ja vastasyntynyt poikavauva jäi orvoksi. Robert Thornille ehdotetaan orvon poikalapsen adoptointia. Vaimolleen kertomatta mies suostuu. Pariskunta kasvattaa Damien-pojan kuin omansa, kunnes hiljalleen selviää, että lapsessa on jotain pahasti vialla.