Great Expectations (2012)

Köyhä poika pääsee rikkaan tytön leikkikaveriksi ja rakastuu. Isompana pitää sitten etsiä tyttö uudestaan. Perustuu Charles Dickensin kirjaan.

Kovin ankea versio. Koko ajan on surkeaa ja/tai tummasävyistä. Jason Flemyng on sympaattinen. Helena Bonham Carter on loistava. Pääroolissa nähtävä Jeremy Irvine jättää kylmäksi. Mielitiettyä esittävä Holliday Grainger vetää vähän paremmin. Tuntuu että romaanin matskua on otettu mukaan liikaa väkisin ja välillä taas mutkia oiotaan suoriksi niin että sattuu.

Tämä filmatisointi saattaa kulkea suomeksi nimellä Suuret toiveet.

**
Great Expectations (2012)
Ohjaus: Mike Newell.
Pääosissa: Jeremy Irvine, Holliday Grainger, Ralph Fiennes, Jason Flemyng, Helena Bonham Carter, Sally Hawkins, Jessie Cave.

Cinderella (2015)

Tuttujen satujen live action -versiot ovat erittäin tervetulleita. Kenneth Branaghin ohjaama Cinderella on komeaa katsottavaa. Harmittavasti vaan Lily James on nimiroolissa hieman mitäänsanomaton. Ja prinssinä nähtävä Richard Madden on maskeerattu turhankin kiiltokuvamaiseksi. Derek Jacobi ja etenkin Cate Blanchett pelastavat paljon. Blanchett varastaa jokaisen kohtauksensa omiin nimiinsä. Hayley Atwell on suloinen Tuhkimon äitinä. Helena Bonham Carter mukavan höpsähtänyt haltiatarkummi. Nonso Anozien ja Stellan Skarsgårdin näkeminen on aina ilo.

Onko ketään muuta koskaan mietityttänyt Tuhkimon tarinassa se, että kun vaunut muuttuu kurpitsaksi ja upea juhlamekko jälleen resuiseksi arkimekoksi, miksi se hemmetin lasikenkä ei katoa tai muutu joksikin aamutossuksi?!

***
Cinderella (2015)
Ohjaus: Kenneth Branagh.
Pääosissa: Lily James, Cate Blanchett, Richard Madden, Derek Jacobi, Stellan Skarsgård, Helena Bonham Carter, Nonso Anozie, Hayley Atwell, Rob Brydon.

Dark Shadows (2012)

Kaikki Burtonin leffat näyttävät samalta. Tässä muka-komediassa Johnny Depp vähän latelee vuorosanoja. Deppin nimi on dvd-kannessa isolla, eikä muita isoja nimiä mainita ollenkaan. Yllättäen inhokkini Eva Green on porukan paras. Elokuva nauratti tasan kerran (kun Barnabas romahtaa syntikan päälle).

**
Dark Shadows (2012)
Ohjaus: Tim Burton.
Pääosissa: Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Eva Green, Helena Bonham Carter, Jonny Lee Miller, Chloe Moretz, Jackie Earle Haley.

Fight Club (1999)

Vihdoin katsoin tämänkin. Erinomainen elokuva ehdottomasti, vaikka paikoin vähän outo. Edward Norton ja Brad Pitt eivät kuulu suurimpiin suosikkeihini. Vaikka pidin leffasta kovasti, tuskin jaksaisin katsoa sitä heti uudestaan.

****
Fight Club (1999)
Ohjaus: David Fincher.
Pääosissa: Edward Norton, Brad Pitt, Helena Bonham Carter.

Kuninkaan puhe (2010)

Kuninkaan puhetta on kehuttu niin paljon, että odotukset olivat väistämättä korkealla. Ja oikein mukava elokuvahan se olikin.

Hyvää draamaa, hienoja näyttelijöitä, mielenkiintoinen tarina, mukavasti tarinaa tukevaa musiikkia. Colin Firth ja Helena Bonham Carter ovat ihania rooleissaan. Geoffrey Rush oli ihan sympaattinen - välillä ärsyttävä. Muutoin elokuvassa oli aineksia Bongaa tuttu brittinäyttelijä -kilpailuun. Y&E -staroista olivat Firthin lisäksi mukana ainakin Jennifer Ehle ja David Bamber.

Viihdyin leffan parissa hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mikä tiputtaa pisteet viidestä neljään on lievä pitkäveteisyys. Tuskin jaksaisin katsoa Kuninkaan puhetta ihan heti uudestaan, vaikka se onkin oikein pätevä Oscar-elokuva.

Monessa arvostelussa kuvailtu alkukohtaus (kuva alla) oli kyllä ahdistavaa katsottavaa. Mietinkin millaista olisi ollut katsoa tämä elokuva tietämättä mistä se kertoo.

Teatterikokemuksesta hieman:
Yllätyin yleisön korkeasta keski-iästä - itse olin yksi niitä harvoja, joilla ei hiukset vielä harmaannu. Ja nyt se tuli testattua; leffateatterissakin on mahdollista neuloa. Testasin siis itse, eikä joku niistä harmaahapsista. ;)

****
Kuninkaan puhe (The King's Speech, 2010)
Ohjaus: Tom Hooper
Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce, Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon, Timothy Spall.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010)

Harry Potter -elokuva on aina mukava tapaus. Olen tutustunut hahmoihin ensimmäisen kerran vähintään kymmenen vuotta sitten, joten he tuntuvat todella tutuilta. Siksi J.K. Rowlingin luomaan maailman on kiva palata.  Elokuvien budjetti on kohdallaan. Tehosteet ovat hienoja ja lavastus-puvustus-tarpeisto -akselilla on kaikki yksityiskohdat mielenkiintoisia ja tarkkaan mietittyjä. Edellinenkään leffa ei ollut mikään lastenelokuva - tämä uusin vielä vähemmän. (Ahdisti ihan hirveästi kohtaus, jossa Harry ui jään alla...)

Seitsemäs osa on kirjanakin mielestäni tylsin, eikä siitä siis jännittävää elokuvaa pysty tekemään millään. Se on yhtä helvetin telttaretkeä. Dumblerdore ei ole enää neuvomassa, joten henkilöt harhailevat Harry päähänpistojen perusteella ympäriinsä. Tekijät ovat kyllä hienosti yksinkertaistaneet tarinaa.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2009)

Ennen uusimman Potter-elokuvan näkemistä piti vielä muistinvirkistykseksi katsoa edellinen. Puoliverinen prinssi on kirjanakin kaikin puolin väliosa. Varsinaisen Prinssin tarina ei ole kokonaisuuden kannalta mikään erityisen oleellinen ja pääasiassa keskitytäänkin muiden taustojen selvittelyyn. Uutena hahmona mukaan tulee Horatius Kuhnusarvio (Jim Broadbent), jonka tärkeyttä pitää katsojalle vääntää vähän rautalangasta. Enkä ole ihan varma siitä miten hyvin siinä onnistutaan. Sarjan loppupuolella juonen langanpätkiä kursitaan kasaan muutenkin vähän epätoivoisesti. Kuudennen osan on tarkoitus lähinnä viedä kohti loppua.

Liisa Ihmemaassa (2010)

Vihdoin tuli nähtyä Liisa Ihmemaassa, jonka varmaan puoli maapalloa käy tai on käynyt katsomassa. Ja kaiken sen hehkutuksen jälkeen leffa oli pettymys.

Mia Wasikowska ei pääroolissa herättänyt sitten minkäänlaisia tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisia. Oli ehkä vähän mitäänsanomaton Liisa. Tosin oli ihan virkistävää, ettei pääosassa ollut mikään Hollywoodin kulunein kasvo tai joku hillaryduffsöpöliini.

Johnny Depp oli erittäin hyvä Hatuntekijä, mutta niin hyvältä näyttelijältä tällaisessa sekopääroolissa ei voi muuta odottakaan. Ihan laatutyötä, mutta ei suinkaan Deppin paras rooli. Stephen Fry ja Alan Rickman sopivat tosi hyvin äänirooleihinsa. Eikä Irvikissa ollut mun mielestä enää niin pelottava kuin joskus lapsena.

Anne Hathaway ei ollut läheskään tarpeeksi omalaatuinen roolissaan. Suoritus jäi vähän pintapuoliseksi ja Hathaway vaikutti eksyneen väärään elokuvaan. Ehdottomasti leffan paras roolisuoritus oli Helena Bonham Carterin. Hän oli tosi hyvä hulluna kuningattarena.

Ihmemaa oli visuaalisesti näyttävä ja mielikuvituksellinen, Herttakuningattaren linna oli tosi hienon näköinen. Siitä huolimatta se ei ollut tarpeeksi pelastamaan elokuvaa, koska tarina oli vaan niin blaah. Kaiken sen sivutarinan, mitä siis tapahtui Ihmemaan ulkopuolella, olisi voinut jättää kokonaan pois. Siitä huolimatta, että tykkään fantasialeffoista, Burtonin monista muista leffoista ja Johnny Deppistä, tämä elokuva ei tehnyt vaikutusta.

***
Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland, 2010)
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Anne Hathaway, Crispin Glover, Stephen Fry, Alan Rickman.