Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henry Cavill. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henry Cavill. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. lokakuuta 2016

Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

Hohhoijaa.

Tää nyt on tullut varmasti selitettyä monta kertaa, mutta vielä kerran:
   Olen Batman-fani. Ainakin siinä mielessä että mulla on omana leffahyllyssä kaikki live action Battis-leffat vuosilta 1989-2012. Juon aamukahvini Batman-mukista ja täyttäessäni 30 vuotta sain synttärilahjaksi Batman-herätyskellon. Kuitenkaan en ole tähän mennessä tykännyt yhdestäkään Zack Snyderin ohjaamasta elokuvasta. Ja vaikka rakastankin supersankareita, en erityisesti pidä Teräsmiehestä. Tykkään Henry Cavillista, mutta hänen(kin) tulkintansa Supermanista on niin kovin muovinen. Man of Steel -leffan teatterinäytöksestähän tosiaan lähdin pois kesken leffan. Once in a lifetime -tyylinen tilanne. Ja sekin siis Snyderin ohjaus.

Eli koska tiesin etten tästäkään leffasta varmaan tykkää, lykkäsin sen katsomista tosi pitkään.

Leffa on vaan niin tylsä. WonderWoman näyttää upealta, mutta käsikirjoitetaan mukaan oudon heppoisasti. Battis-puku on kamala. Ben Affleckin naama näyttää jätti-isolta siinä puvussa. Charmikkaasti vanhentunut Bruce Wayne on ihan kiva. Jesse Eisenberg osaa näköjään esittää vain ärsyttäviä tyyppejä ja tekee sen aina samalla tavalla. Diane Lane on loistava, mutta hahmonsa aika turha. Clark Kentin iskäkin oli ängetty väkisin mukaan. Jeremy Irons on ihan symppis Alfredina. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta se, että Bruce Waynella ja Clark Kentillä on samannimiset äidit.

Miten ihmeessä Henry Cavillista, joka on oikeasti ihan komea kaveri, on saatukin niin urpon näköinen?


*
Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)
Ohjaus: Zack Snyder.
Pääosisa: Henry Cavill, Ben Affleck, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Diane Lane, Jeremy Irons, Holly Hunter, Gal Gadot.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

The Man from U.N.C.L.E. (2015)

Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.

Sitten hiljalleen asiaan.


"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"

Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.


Ensin vähän asian vierestä:
   Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.

Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.

TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.


Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat  l o i s t a v i a.

Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.

Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.

Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."

Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.


Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.


Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.

Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.


TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".

Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:

Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)

Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvasta Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.


Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata. 

Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)


Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.


Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.

Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.





*****

The Man from U.N.C.L.E. (2015)
Ohjaus: Guy Ritchie.
Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Monte Criston kreivi (2002)

"Alright. Let's make a bargain, shall we? You ask God for help and I'll stop the moment he shows up."



Tämä vuoden 2002 leffaversio Alexandre Dumas'n klassikkoromaanista on siinä määrin suosikkileffojani jo vuosien takaa, että on suorastaan ihme etten ole kirjoittanut siitä aiemmin. Elokuvallisilla ansioilla antaisin tälle varmaan neljä tähteä, mutta puhtaasti sentimentaalisista syistä annan sen viidennenkin. :)


Vielä miltei 15 vuotta sitten Jim Caviezel on ollut melkoinen hottis. Dagmara Dominczyk on kaunis kuin mikä. Pahisrooleissa nähtävät näyttelijät ovat kaikki juuri sopivan karseita, ollakseen totaalisen vihattavia. Richard Harris on sympaattinen Isä Faria. Michael Wincott on aivan loistava kammottavana vankilanjohtajana. Helen McCrory on loistava pienessä sivuroolissaan.


Pääosin kaikki näyttelijät onnistuvat hyvin. Nuori Henry Cavill toki näyttää koko ajan ylimeikatulta posliininukelta. Guy Pearce näyttää suurimman osan ajasta tosi typerältä ja James Frainillakin näyttäsi olevan peruukki. Jim Caviezel on loistava pääroolissa, mutta olisi ehkä loistavampi jos äänessään olisi enemmän munaa. Dagmara Dominczyk itkee miltei jokaisessa repliikissään, jonka takia puheestaan ei aina saa selvää. Hämyiset kuvakulmat tekevät toisinaan tapahtumien seuraamisen haastavaksi.



Ehdottomasti hauskimmat hetket tarjoilevat Luis Guzmánin esittämä Jacopo, sekä JB Blancin esittämä Luigi Vampa. Molemmat muuten tunnetaan meidän kodissa yleensä vain kyseisillä roolinimillään. Itselläni on edelleen vaikeuksia muistaa heidän oikeita nimiään. ;)



Olen rakastanut Monte Criston kreivin tarinaa aina siitä asti, kun joskus lapsena näin Richard Chamberlain -elokuvaversion. Sittemmin oon nähnyt muitakin ja tietysti lukenut kirjan. Mutta tämä Kevin Reynoldsin ohjaama leffaversio on suosikkini. Pidän elokuvan loppuratkaisusta enemmän kuin alkuperäiskirjan.

"Et helvetissä sekaannu mun juttuihin!"

Maailman paras kihlasormus.


Jacopollahan on myös parhaat repliikit:


*****
Monte Criston kreivi (The Count of Monte Cristo, 2002)
Ohjaus: Kevin Reynolds.
Pääosissa: Jim Caviezel, Guy Pearce, Dagmara Dominczyk, Richard Harris, James Frain, Luis Guzmán, Henry Cavill, Michael Wincott, Helen McCrory, JB Blanc.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Immortals (2011)

Tavallisia ihmisiä ja muinaisia jumalia keskenään sotkeva elokuva on visuaalisesti hieno. Kaikkea sitä saadaankin tietokoneilla tehtyä. Tarina jää valitettavasti vähän visuaalisuuden jalkoihin. Että mikäs siinä oli kauniita ihmisiä ja lievästi inhottavaa väkivaltaa katsoessa, mutta olipahan tylsä leffa.

Näyttelijöistä kukaan ei erotu edukseen. Henry Cavill ja Freida Pinto ovat nättejä, mutta siihen heidän loistonsa jää. Mickey Rourke mörisee rumana ja ällöttävänä pääpahiksena. John Hurt ja Luke Evans ovat ihan hyviä, vaikka roolinsa onkin vähän naurettava. Jumalat näyttävät siltä kuin olisivat menossa naamiaisiin.

Tarina leviää vähän joka suuntaan. Aluksi taianomaisen jousen haluavat kaikki, mutta ase on lopulta hyvin epäoleellinen. Sen juonikuvion olisi voinut napsaista kokonaan pois. Elokuva on monin paikoin ennalta-arvattava. Välillä hahmojen motiivit jäivät totaalisen epäselviksi ja toisia taas alleviivattiin turhankin paljon. Minulle ei ainakaan selvinnyt miksi jumalat päättivät yhtäkkiä hyppiä alas taivaista. Ärsytti että tälle tarjottiin selitystä blurayn takakannessa, joka ei kuitenkaan käynyt ilmi itse elokuvasta. Voi tietysti olla, että multa meni siinä haukotellessa jotain ohi, mutta oliko Theseus nyt sitten Zeuksen poika?


**
Immortals (2011)
Ohjaus: Tarsem Singh.
Pääosissa: Henry Cavill, Freida Pinto, Mickey Rourke, John Hurt, Luke Evans, Stephen Dorff.

perjantai 27. elokuuta 2010

Tristan & Isolde (2006)

Tristan ja Isolde on mielenkiintoinen tarina mahdottomasta rakkaustarinasta. Pidin tarinasta - joka ei ollut ennestään tuttu - ja elokuvan ajankuvasta, siitäkin huolimatta ettei loppu ollut erityisen onnellinen. James Franco oli Tristanin roolissa vähän jäykkä, muttei kuitenkaan ärsyttävä. Rufus Sewell oli sivuroolissaan yksi kirkkaimmista tähdistä. Tykkäsin kovasti ja piti ihan tutkia missä muissa leffoissa hän on ollut.


Katsoin tämän tietysti Mark Strongin sivuroolin takia. Häntä ei tosin partansa takaa meinannut tunnistaa. Rooli oli aika pieni ja mitäänsanomaton. Sivuhahmoista löytyi muitakin tuttuja kasvoja, mm. MCK:n Luigi Vampa. Mikäli leffa alkoi kiinnostaa, sen voi katsoa huomenna telkkarista. Siis TV2, lauantaina 28.8. klo 22.05.



****
Tristan & Isolde (2006)
Ohjaus: Kevin Reynolds
Pääosissa: James Franco, Sophia Myles, Rufus Sewell, Henry Cavill, David O'Hara, Mark Strong.