Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hugh Grant. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hugh Grant. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

The Man from U.N.C.L.E. (2015)

Tämä elokuva on malliesimerkki siitä miksi katson elokuvia. Koska aina toisinaan, kymmenien roskaelokuvien ja satojen tuhlattujen tuntien jälkeen, sieltä seasta löytyy timantti. Elokuva jonka näkeminen on rakkautta ensi-silmäyksellä. Siksi.

Sitten hiljalleen asiaan.


"For a special agent, you're not having a very special day, are you?"

Kylmän sodan aikaan Napoleon Solo (Henry Cavill) on amerikkalainen vakooja ja Illya Kuryakin (Armie Hammer) venäläinen vakooja. Vaikka ovat juuri yrittäneet laittaa toisensa hengiltä, he joutuvat yhteisen hyvän nimissä tekemään yhteistyötä. Ydinpommi pitäisi saada pois italialaisilta pahiksilta ja samalla yrittää pitää turvassa viehättävä saksalainen autokorjaaja Gaby Teller (Alicia Vikander), joka auttaa heitä pääsemään italialaisten kannoille.


Ensin vähän asian vierestä:
   Siihen nähden miten paljon oon viime viikkoina katsonut elokuvia ja tv-sarjoja ja ties mitä neitimarpleja, oon kirjoittanut niistä blogiin hämmästyttävän vähän. Yksi syy tähän on se, että mitä parempi leffa, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. The Man from U.N.C.L.E. on tästä hyvä esimerkki.

Guy Ritchie on suosikkiohjaajieni top 2:ssa (yhdessä Matthew Vaughnin kanssa). Kävin pitkästä aikaa kivijalkavuokraamossa ja halusin katsoa leffan, jonka parissa ei tarvitsisi juuri ajatella. Silmiin osui The Man from U.N.C.L.E. Uskomatonta että minun piti lukea takakansi, jotta kävi ilmi että kyseessä on Ritchien ohjaus! Miten mulla on mennyt tää fakta ohi!? Enivei, leffavalinta oli sillä tehty.

TMFU tuli ulos samaan syssyyn kuin uusi jamesbond ja uusi missionimpossible, sekä Matthew Vaughnin ohjaama Kingsman. Niinpä TMFU päätettiin alkuperäisen tv-sarjan tavoin sijoittaa 1960-luvulle, jotta erotuttaisiin joukosta. Erittäin hyvä ratkaisu. 60-luvun tyyli autoineen, vaatteineen ja vakoilukalustoineen toimii yhtenä hienona elementtinä elokuvassa. Kuten myös upeat kuvauspaikat mm. Roomassa ja Napolissa.


Pääosia esittävät Henry Cavill, Armie Hammer ja Alicia Vikander ovat  l o i s t a v i a.

Napoleon Solon rooliin on ennen Cavillia kaavailtu Tom Cruisea ja ties ketä, mutta luojan kiitos mielummin näin. Solo on karismaattinen, itsevarma, hillityn tyylikäs ja todellinen naistenmies. Cavillin matala ääni ja jykevä leuka sopivat rooliin täydellisesti.

Illya Kuryakin on Solon tavoin superhyvä vakooja, mutta raivokkaammalla tavalla. Illya menettää hermonsa helposti ja purkaa tunnetilansa fyysisesti - yleensä heittelemällä tavaroita ja paiskomalla huonekaluja. Tai hakkaamalla hänen tielleen osuvat italialaiset snobit, jotka sattuvat vittuilemaan väärälle kaverille. Armie Hammerin isosta koosta otetaan onnistuneesti irti monta vitsiä.

Kyseessä on ensimmäinen näkemäni roolisuoritus Alicia Vikanderilta. Hän on luonteva Gaby Tellerinä. Ne puvut ja hiukset ja hatut ja korvikset ja aurinkolasit, ah! Gaby on hurmaava. Hugh Grantin hahmon sanoja lainaten: "We are all very fond of Gaby."

Lisäksi ja ennen kaikkea pääkolmikko pelaa upeasti yhteen. Siinä mielessä roolitus on tehty aivan nappiin. Uskomatonta että esimerkiksi Henry Cavill ja Armie Hammer ovat tutustuneet toisiinsa vasta tämän elokuvan myötä. Solosta ja Illyasta muodostuu leffan edetessä loistava tiimi, jota Gaby täydentää söpösti.


Pääpahiksen roolissa nähdään Elizabeth Debicki. Hahmonsa on kuin kissamainen versio Cruella De Vilistä. Vaatteet ja meikit ovat upeita. Jos tästä leffasta pitäisi valita kenellä on upein look, en varmaankaan osaisi valita. Debicki olisi ehdottomasti kärkipäässä. Roolisuorituksesta täydet pisteet.


Loput ovat lähinnä tukevia rooleja. Hugh Grantin roolikin jää lopulta pieneksi. Jared Harris oli myös Ritchien edellisessä ohjauksessa, eli jälkimmäisessä Sherlock Holmes -elokuvassa. David Beckham tekee yhden replan mittaisen cameon.

Harris vetää tällä kertaa jenkkiaksentilla ja tässä leffassa harva puhuukaan omalla aksentillaan. Brittinäyttelijä Henry Cavill esittää amerikkalaista, amerikkalainen Armie Hammer venäläistä, ruotsalainen Alicia Vikander saksalaista. Ylipäätään kaikki näyttelijät handlaavat feikkiaksenttinsa hyvin. Yksikään ei särähtänyt korvaan.


TMFU on toimintakomedia. Huumori on Ritchien tyyliin hienovaraista ja mustaa. Tyyliin joku palaa vahingossa kuoliaaksi sillä aikaa kun päähahmot juttelevat. Minä nauroin katketakseni jo ensikatselulla kohtaukselle, jossa Solo keskittyy syömiseen vaikka Illya meinaa hukkua, samalla kun taustalla soi mitä romanttisin musiikki. Myös tarantinomaisen keltaiset tekstitykset milloin missäkin kohtaa kuvaruutua ovat mahtava yksityiskohta. Elokuvauksesta postasinkin jo aiemmin. Täydet pisteet annan myös lyhyistä takaumista, joilla katsojalle kerrotaankin tapahtumat epäkronologisessa järjestyksessä, juuri kun ehtii miettiä että "mitäs tässä nyt siis tapahtui".

Monessa kohtaa musiikki luo komiikan. Kappalevalinnat ovat loistavia. Samoin ratkaisut, joissa musiikki katkeaa näyttelijän eleeseen, tai äänet alkavat kuulua vasta kun joku hahmoista avaa ikkunan tms. Tässä suosikkini soundtrackilta:

Btw, mielenkiintoista on että Spotifysta löytyy ohjaaja-Ritchien inspiraationa toiminut soittolista, kun haet käyttäjää nimeltä Guy Ritchie. :)

Tätä elokuvaa varten Ritchie on kuulemma hakenut vaikutteita myös elokuvasta Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat. Että ei sinänsä mikään ihme että tykkäsin tästäkin.


Katsoin TMFU:n viikon aikana noin neljä-viisi kertaa. Niiiin paljon siihen siis ihastuin. Se on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja todella hauska. Gaby on herttainen ja pojat ihania. Varsinkin Illya ihastuessaan Gabyyn. Siis oikeesti, olisihan niiden pitänyt pussata. 

Ja siis oikeesti #2: Armie Hammer on niin söpö, että voisin ottaa hänet lemmikiksi. Ja vaikka oonkin siihen jo tottunut, on edelleen uskomatonta että jonkun nimi on oikeasti Armie Hammer. Vaikka onhan sanomattakin selvää ettei kukaan keksi itselleen noin dorkaa taiteilijanimeä. (Armie on siis lempinimi nimestä Armand. Sekin vielä.)


Jos jotain negatiivista elokuvasta yrittäisin löytää, niin sen tylsän puheen olisi voinut jättää pois. Siis sen missä Gabyn Rudy-setä kertoo taustastaan valokuva-albumin äärellä.


Mä niiiin rukoilen kaikilta elokuvamaailman jumalilta, että Guy Ritchie päättää tehdä tälle jatko-osan.

Mikäli jäi jotenkin epäselväksi, niin kyllä, annan tälle elokuvalle täydet viisi tähteä. Kiitos ja kumarrus.





*****

The Man from U.N.C.L.E. (2015)
Ohjaus: Guy Ritchie.
Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Hugh Grant, Jared Harris.

torstai 21. toukokuuta 2015

Poika (2002)

Hugh Grantin tähdittämä Poika oli todella iloinen yllätys. Jostain syystä oon päässyt näin pitkälle leffaa näkemättä. Nyt on sekin hoidettu. Hugh Grant on aina ihan ookoo, mutta pidän kovasti Toni Collettesta. Hän oli hyvä nytkin. Myöskin Rachel Weisz on ihana kuten aina. Sivuroolissa nähdään muuten nuori Natalie Tena, joka sittemmin oli Harry Potter -elokuvien Nymfadora Tonks. Niin ja the poikaa esittää tosiaan Nicholas Hoult, joka on nykyisin jo iso mies ja esiintynyt mm. leffoissa A Single Man ja X-Men: First Class. Leffa perustuu Nick Hornbyn kirjaan.



*****
Poika (About a Boy, 2002)
Ohjaus: Chris ja Paul Weitz. 

Pääosissa: Hugh Grant, Nicholas Hoult, Toni Collette, Rachel Weisz.

(Julkaistu alun perin 9.10.2013 toisessa blogissani. Sittemmin oon lukenut alkuperäiskirjankin ja sekin on aivan loistava!)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Pirates! (2012)

Englantilainen Aardman Animations on luonut mm. sellaisia onnistuneita hahmoja kuin Wallace & Gromit, sekä Shaun the Sheep (kotimaisittain Late Lammas). Nyt Aardman tuo iloksemme merirosvoja.

Elokuva on oikein onnistunut, vaikkei tarinaltaan erityisen omaperäinen. Parhaat vitsit ovatkin pienissä yksityiskohdissa, jotka varmaan menevät lapsikatsojilta ohi. Kuten esimerkiksi se, että Darwin on niin nörtti ettei saa naisia. Myös korteilla kommunikoiva apina herätti hilpeyttä. Ikäraja on K7, eikä leffa ihan pienimmille olekaan. Suurin osa musiikkivalinnoista oli aivan nappiin, varsinkin London Calling.


****
Pirates! (The Pirates! Band of Misfits, 2012)
Ohjaus: Peter Lord, Jeff Newitt.
Pääosissa (äänet): Hugh Grant, Martin Freeman, Imelda Staunton.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Avio-onnea Morganeiden tapaan (2009)

Paul ja Meryl (Hugh Grant ja Sarah Jessica Parker) ovat eronneet. He joutuvat sattumalta murhan silminnäkijöiksi ja oman turvallisuutensa vuoksi heidät laitetaan todistajansuojeluohjelmaan. He joutuvat muuttamaan pikkukylään ja vaihtamaan nimensä. Heidät majoittaa paikallinen sheriffi vaimonsa kanssa (Sam Elliot ja Mary Steenburgen). Niinpä kaupunkilaishiiret joutuvat elämään maaseudulla ja lisäksi sietämään toisiaan.


Pääasiassa pidän Sarah Jessica Parkerista ja Hugh Grantkin on mielestäni ihan jees. Tykkään myös tarinoista, joissa kaupunkilainen yrittää sopeutua pikkukaupungin elämään ulkopuolisena. Varsinkin kun tuollaisissa tuppukylissä kaikki tuntevat toisensa jo vuosien takaa. Esimerkkeinä tällaisista elokuva New in Town ja tv-sarja Teoria miehistä.

Mutta tämä oli kyllä pahinta huttua, mitä romanttisten komedioiden genressä olen vähään aikaan nähnyt. Varsinkin elokuvan alkupuolella tunsin jopa myötähäpeää. Meno parani sentään hieman siinä vaiheessa, kun päästiin maaseudulle. Paul ja Meryl eivät vaikuttaneet pariskunnalta, joka on tuntenut toisensa jo vuosia.


Olisin saattanut antaa tälle vain yhden tähden, mutta sympaattisesta sheriffipariskunnasta annan toisen. He olivat niin mukavan oloisia ihmisiä, että heidät haluaisin tavata. Olisi myös mielenkiintoista käydä joskus seudulla, jossa on ihan tavallista käyttää koko ajan stetsonia.


**
Avio-onnea Morganeiden tapaan (Did You Hear About the Morgans?, 2009)
Ohjaus: Marc Lawrence
Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Hugh Grant, Sam Elliot, Mary Steenburgen.