Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

Hohhoijaa.

Tää nyt on tullut varmasti selitettyä monta kertaa, mutta vielä kerran:
   Olen Batman-fani. Ainakin siinä mielessä että mulla on omana leffahyllyssä kaikki live action Battis-leffat vuosilta 1989-2012. Juon aamukahvini Batman-mukista ja täyttäessäni 30 vuotta sain synttärilahjaksi Batman-herätyskellon. Kuitenkaan en ole tähän mennessä tykännyt yhdestäkään Zack Snyderin ohjaamasta elokuvasta. Ja vaikka rakastankin supersankareita, en erityisesti pidä Teräsmiehestä. Tykkään Henry Cavillista, mutta hänen(kin) tulkintansa Supermanista on niin kovin muovinen. Man of Steel -leffan teatterinäytöksestähän tosiaan lähdin pois kesken leffan. Once in a lifetime -tyylinen tilanne. Ja sekin siis Snyderin ohjaus.

Eli koska tiesin etten tästäkään leffasta varmaan tykkää, lykkäsin sen katsomista tosi pitkään.

Leffa on vaan niin tylsä. WonderWoman näyttää upealta, mutta käsikirjoitetaan mukaan oudon heppoisasti. Battis-puku on kamala. Ben Affleckin naama näyttää jätti-isolta siinä puvussa. Charmikkaasti vanhentunut Bruce Wayne on ihan kiva. Jesse Eisenberg osaa näköjään esittää vain ärsyttäviä tyyppejä ja tekee sen aina samalla tavalla. Diane Lane on loistava, mutta hahmonsa aika turha. Clark Kentin iskäkin oli ängetty väkisin mukaan. Jeremy Irons on ihan symppis Alfredina. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta se, että Bruce Waynella ja Clark Kentillä on samannimiset äidit.

Miten ihmeessä Henry Cavillista, joka on oikeasti ihan komea kaveri, on saatukin niin urpon näköinen?

*
Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)
Ohjaus: Zack Snyder.
Pääosisa: Henry Cavill, Ben Affleck, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Diane Lane, Jeremy Irons, Holly Hunter, Gal Gadot.

Copycat - kopiomurhaaja (1995)

Helen Hudson (Sigourney Weaver) on sarjamurhaajiin erikoistunut psykologi. Tai no, ammattinimikkeensä ei mielestäni käy elokuvasta varsinaisesti ilmi, mutta uskon IMDb:hen. Nainen on kuitenkin tutkinut sarjamurhaajia vuosikaudet ja he tuntevat todennäköisesti hänet jo vähintään yhtä hyvin. Erään luentonsa jälkeen Helen joutuu hengenvaaralliseen tilanteeseen. Reilu vuosi tapauksen jälkeen Helen on jäänyt eläkkeelle, kärsii avaranpaikankammosta, linnottautuu kotiinsa, kiskoo viinaa ja lääkkeitä, sekä seuraa herkeämättä San Franciscon poliisin tutkimia henkirikoksia. Kun kaupungissa näyttää jälleen olevan liikkeellä sarjamurhaaja, Helen ottaa yhteyttä poliisiin ja päätyy avustamaan jutun tutkinnassa. Pian on selvää, että myös Helen on hengenvaarassa.

Copycat on jäänyt mieleeni yhtenä parhaista sarjamurhaajanetsintä-trillereistä mitä tiedän. Eikä sen teho ole 16 vuodessa hiipunut. Sigourney Weaver on huikea, pitäisikin katsoa enemmän elokuviaan. Holly Hunterin esittämästä naispoliisista oli jotenkin helppo pitää. Leffa on pitkälti pääosanaistensa varassa, enkä valita.

Elokuva ei varsinaisesti tuo "poliisi etsii sarjamurhaajaa" -tarinaan mitään uutta. Poliisitkin ovat taas niin tyhmiä, että yksi heistä saa luodista poliisiasemalla. Mielenkiintoisinta onkin se miten Helen liittyy tutkintaan. Lisäksi elokuvassa näytetään ihan peittelemättä kaikki, rikospaikkavalokuvista alkaen. Helen haahuilee koko elokuvan ajan valtavassa asunnossaan, jossa on vain harvoin valot päällä. Hämyiset nurkat ja vaikeasti hahmotettavat tilat loivat jännitystä. Samoin kuin jatkuvasti uhkaavana soiva musiikki.

****
Copycat - kopiomurhaaja (1995)
Ohjaus: Jon Amiel
Pääosissa: Sigourney Weaver, Holly Hunter, Dermot Mulroney, Harry Connick Jr., William McNamara.