Midnight in Paris (2011)

Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
   Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.

Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.

Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.

Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!

Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.

Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.

Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!

Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.

Adrien Brody on Salvador Dali.

Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.

****
Midnight in Paris (2011)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.

Jesus Henry Christ (2012)

Odotin leffalta vähän enemmän. Tony Collette ja Michael Sheen ovat yleensä hyviä ja pidinkin heidän kohtauksistaan. Niitä oli vain liian vähän. Äidin lapsuuskuvaus oli turhaa ja isoisä epäkiinnostava. Perheellä oli tapana manata "jesus henry christ" eikä vain "jesus christ", siitä leffan nimi.

***
Jesus Henry Christ (2012)
Ohjaus: Dennis Lee.
Pääosissa: Toni Collette, Michael Sheen.

Varjojen valtakunta (2003)

Kate Beckinsale ei ole maailman paras näyttelijä, vaikkakin nätti kuin mikä. Scott Speedmanista en myöskään innostunut. Tätä paikkaavat onnistuneesti loistavat Michael Sheen ja Bill Nighy. Vaikka Sheenin otsa näyttää isolta. Goottiromanttinen maisema näyttää sen verran hienolta, että ymmärrän miksi leffalla on vankka fanikunta. Kliseitäkin löytyy: huonoja ampujia ja luotien tuhlausta, ihmissusi joka reagoi vasta nähdessään täysikuun, koko ajan on yö tai pimeää jne. Onneksi Selenen ja Michaelin välille ei kehitelty romanssia, koska se vasta klisee olisi ollutkin. Viihdyin leffan parissa ja tuskin sillä muuta tarkoitusta onkaan.

****
Varjojen valtakunta (Underworld, 2003)
Ohjaus: Len Wiseman.
Pääosissa: Kate Beckinsale, Scott Speedman, Michael Sheen, Bill Nighy.

Kaunis poikamme (2010)

Kouluammuskelut ovat valitettavasti nykypäivää. Kaunis poikamme kertoo tarinan ampujan vanhempien näkökulmasta. Kate ja Bill (Maria Bello ja Michael Sheen) ovat ökytalossa asuva pariskunta, jonka avioliitto vetelee viimeisiään. Ainoa lapsi Sammy (Kyle Gallner) on muuttanut kotoa pois opiskelemaan. Tarina etenee kronologisesti, alkaen siitä kun kaikki on vielä hyvin. Ensin tulee tieto että Sammyn koululla on ammuskeltu, sitten tieto että Sammy oli ampuja. Suurin osa elokuvasta on Katen ja Billin selviytymistaistelua ja surutyötä. Ei siis aiheeltaan mikään helppo elokuva.

Pidän molemmista pääosanäyttelijöistä - siksi elokuvaan oikeastaan tartuinkin. Aihekin on mielenkiintoinen, mutta jotenkin leffa ei onnistu vaikuttamaan. Se on liian hidastempoinen, vaikkakin hyvin tehty ja hienosti kuvattu. Mielenkiintoista draamaa.

***
Kaunis poikamme (Beautiful Boy, 2010)
Ohjaus: Shawn Ku.
Pääosissa: Maria Bello, Michael Sheen, Kyle Gallner.

Heartlands (2002)

Colin (Michael Sheen) harrastaa tikanheittoa ja pyörittää työkseen pientä lehtikioskia. Kun vaimo lähtee paikallisen darts-joukkueen kapteenin matkaan, Colin lähtee vanhalla mopollaan perässä. Tarkoituksena olisi tuoda vaimo takaisin kotiin, mutta lopulta matka onkin päämäärää tärkeämpi.

Michael Sheen on kovin sympaattinen pääosassa, tehdessään matkaa lapsen innokkuudella. Matkan varrella tapaamansa ihmiset ovat mielenkiintoisia ja maisemat kauniita. Elokuva esittelee mukavasti brittiläistä musiikkia. Yksi kappale klassisen musiikin puolelta oli ängetty mukaan ja tietysti niitä kaikkein kuluneimpia hittejä. Folkmusiikissa pysyminen olisi riittänyt.

Mietin koko leffan ajan mistä Mark Addyn naama on tuttu, mutta hänhän on Friar Tuck. Mark oli oikein hurmaava sivuroolissaan, joka tosin oli harmittavan pieni.

Elokuva oli ihan mukavaa katsottavaa ja tarina kaikinpuolin sympaattinen. Kolmesta tähdestä pisteet pudotti alaspäin pitkäveteisyys. Tätä tuskin jaksaisin katsoa toista kertaa.

**
Heartlands (2002)
Ohjaus: Damien O'Donnell
Pääosissa: Michael Sheen, Jane Robbins, Mark Addy, Jim Carter, Mark Strong.