sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Paljastavat valheet, 1. kausi (2009)

Lightman Group on firma petostutkijoita, tiedemiehiä jotka tunnistavat milloin joku valehtelee. Porukkaa vetää omalaatuinen tohtori Cal Lightman (Tim Roth).

Joskus muinoin sarja tuli telkkarista, mutta en joutanut seuraamaan. Nyt hotkaisin ekan kauden (13 jaksoa).


Periaatteessa sarjan rakenne etenee perinteiseen poliisisarjojen tyyliin. Joka jaksossa selvitetään tapaus tai pari. Siinä sivussa seurataan päähenkilöiden yksityiselämän käänteitä. Lightman Groupin porukka ei kuitenkaan ole poliiseja tai muitakaan viranomaisia vaan tiedemiehiä, joten ratkottavien ongelmien skaala on paljon laajempi kuin vain rikokset. On yrityshuijauksia, petoksia ja jokunen ihmissuhdesotkukin.
 
Mielenkiintoista myös nähdä pääosassa vaihteeksi boheemi nero, jolla kuitenkin on rahaa. Nimittäin puitteista päätellen Lightman Groupilla menee ihan kivasti. Siitä huolimatta ettei Cal Lightman suinkaan ole mikään Hercule Poirotin kaltainen kohtelias pukumies, vaan enemmän Sherlock Holmesin tyyppiä. Eli ei siis välitä paskaakaan siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Parilla lauseella viitataan Lightmanin menneisyyteen, eli ensimmäiset fyffet on ilmeisesti tehty pokeripöydässä.


Tim Roth on hyvä pääroolissa ja Dr Lightman on käsikirjoitettukin sarjan mielenkiintoisimmaksi ja herkullisimmaksi hahmoksi. Kaikki yllättävimmät käänteet tulivat siltä taholta. Diggaan. Sidekickin eli Gillian Fosterin roolissa nähtävä Kelli Williams on sympaattinen jälleen kerran. Brendan Hines on söpö suorasukaisen seminörtin roolissa. Monica Raymund esittää firmaan uutena palkattavaa Torresia ja on vähän ärsyttävä. Lisäksi Lightman on sen verran vittumainen pomo, että todellisuudessa Torres olisi varmaan lähtenyt vetämään jo aikaa sitten. Lightmanin tytärtä esittävä Hayley McFarland on söpö ja pelaa tv-isänsä kanssa loistavasti yhteen.
 
Porukkaa täydentää mm. Fosterin miestä Alecia esittävä Tim Guinee. Alecin mahdollinen uskottomuus oli mielenkiintoinen sivujuoni, jossa oli hyvä loppuratkaisu. Kauden loppua kohti Alecia alettiin selvästi kirjoittaa ulos sarjasta.

Kauden edetessä mukaan menoon ilmestyy odotetusti myös Lightmanin ex-vaimo, jota esittää Jennifer Beals. Beals on nätti kuin mikä, mutta on vaikea kuvitella häntä Tim Rothin vaimoksi. Lisäksi tässä on taas se, että jos noilla kerran synkkaa noin hyvin, niin miksi ne sitten on eronnu?? Mutta luojan kiitos muija kirjoitetaan kohti uloskäyntiä viimeisessä jaksossa. Koska Beals ei vaan sovi ryhmäkemiaan.
   Toki tämä toteutettiin ontuvasti siten, että Lightmanin tytär muuttaa yhtäkkiä mieltään sen suhteen, kenen kanssa haluaisi iskänsä päätyvän yhteen. Noin jaksossa 10 tyttö petaa puheissaan sitä, miten hyvin äiskä ja iskä viihtyy yhdessä. Seuraavassa jaksossa mimmi mainitsee miten paljon kivempaa iskällä onkin Fosterin kanssa kuin äiskän kanssa. Mutta annan sen anteeksi, koska alettiin siis vihjailla että "Lightman ja Foster ne yhteen soppii...".

Loppupuolella mukaan menoon tulee FBI-agentti Raynolds eli näyttelijä Mekhi Phifer, joka on sympaattinen näyttelijä sympaattisessa roolissa. Häntä varmasti siis nähdään sarjan edetessäkin.

Sivurooleissa nähdään paljon tuttuja kasvoja. Oli mielenkiintoista nähdä Daniel Sunjata esittämässä pahista.






Paljastavat valheet on hyvää viihdettä, joka ei vaadi juuri ylimääräistä ajatustyötä. Katson lisää mielelläni. Voi johtua siitä, että ykköskautta tuijottaessani olin kipeänä, mutta annan tälle silti vain kolme tähteä. Koska se fiilis jäi kauden päättyessä.


***
Paljastavat valheet, 1. kausi (Lie to Me, 2009)
Creator: Samuel Baum.
Pääosissa: Tim Roth, Kelli Williams, Monica Raymund, Brendan Hines, Hayley McFarland, Tim Guinee, Jennifer Beals, Mekhi Phifer, Daniel Sunjata.

Haute cuisine - mestari keittiössä (2012)

Hortense (Catherine Frot) on kokkina Etelämantereen tutkimusasemalla. Kaikki tietävät hänen työskennelleen aikaisemmin Ranskan presidentille. Takaumina kerrotaan kuinka siinä sitten kävi.

Leffa joka kertoo ja kertoo, muttei lopulta kerro yhtään mistään. Vähän enemmän ois saanu olla draamaa. Hyvää ruokaa tehdään läpi elokuvan, että kannattaa ottaa hyvät eväät tämän leffan katsomiseen.


**
Haute cuisine - mestari keittiössä (Les saveurs du Palais, 2012)
Ohjaus: Christian Vincent.
Pääosissa: Catherine Frot, Arthur Dupont.

Kasvattitytön tarina (1999)

Jane Austenin kirjaan perustuva filmatisointi Fanny Pricesta (Frances O'Connor), joka otetaan köyhästä perheestään kasvattilapseksi rikkaan tädin luo. Lopulta Fanny rakastuu serkkuunsa Edmundiin (Jonny Lee Miller).

Vika on ehkä tarinassa tai sitten vain näyttelijävalinnoissa. Oon nähnyt Kasvattitytön tarinasta kaksi versiota, eikä sykähdytä. (Toisessa Billie Piper ja Blake Ritson.) Tähän versioon on otettu myös oudon komediallisia elementtejä.

Fanny on munaton ja Edmund vielä munattomampi. Vaikka Holmes NYC:n myötä oon oppinut pitämään Jonny Lee Milleristä, ei hänestä ole romanttisiin miespääosarooleihin. (Siitä huolimatta hän oli kertaalleen Edmundin lisäksi myös Mr Knightley.)

Embeth Davidtz on todella kaunis. Lindsay Duncan tekee hienosti kaksoisroolin. Alessandro Nivola on juuri sopivan ällöttävä vaaleissa kiharoissaan. James Purefoy on ihana. Hugh Bonneville on yksi leffan valopilkuista höpsössä roolissaan.



**
Kasvattitytön tarina (Mansfield Park, 1999)
Ohjaus: Patricia Rozema.
Pääosissa: Frances O'Connor, Jonny Lee Miller, Embeth Davidtz, Alessandro Nivola, Lindsay Duncan, James Purefoy, Hugh Bonneville, Victoria Hamilton, Justine Waddell, Sophia Myles.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Big Game (2014)

Tykkäsin kovasti Jalmari Helanderin edellisestä elokuvasta Rare Exports. Lisäksi Big Gamen katsomiselle antoi lisäpotkua se, että kyseessä on Suomen kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto. Jälleen kerran pidin näkemästäni. Ja nostan isosti hattua Helanderille eräänlaisesta luovasta hulluudesta. Harva tässä maassa uskaltaa näin ison elokuvan tekemisestä edes haaveilla. Jossain kummallisessa isänmaallisuuden puuskassa olin ylpeä meistä suomalaisista tätä elokuvaa katsoessani.

Hämmentävästi Lappia esittävät maisemat oli kuvattu jossain aivan muualla (oliko se Alpeilla?), joten komeita vuoristoja etsivät tulevat hämmästymään Lappiin saapuessaan.




****
Big Game (2014)
Ohjaus: Jalmari Helander.
Pääosissa: Onni Tommila, Samuel L. Jackson, Ray Stevenson, Victor Garber, Jim Broadbent, Felicity Huffman, Jorma Tommila.

Midnight in Paris (2011)

Gil (Owen Wilson) on Pariisissa lomailemassa kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa. Gil on romanttinen luonne, joka näkee kaupungin kauneuden ja haaveilee öisistä kävelyretkistä vesisateessa. Inezin perhe ja ystävät eivät ymmärrä. Eikä myöskään Inez.
   Eräällä öisellä kävelyllä Gil temmataan nykyajasta 1920-luvun Pariisiin ja hän päättyy viettämään aikaansa mm. Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa.


Ihanan romanttinen elokuva. Romantiikka on kuitenkin oikeastaan tunnelmassa ja päähenkilön mielentilassa, ei niinkään elokuvan tapahtumissa. Loppua kohden leffan teema kiertyykin sen ympärille miten ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Siis miten kaikki haikailevat menneitä aikoja, sen sijaan että eläisivät tyytyväisinä omassaan. Toki ajatus siitä, että pääsisi tapaamaan omia idoleitaan, on kiehtova. Mielestäni oikea ratkaisu oli myös se, ettei ajasta toiseen siirtymistä selitetty leffassa millään tavalla.

Erittäin mielenkiintoisen kehyskertomuksen muodostaa se miten huonosti Gil sopii Inezin perheen ja ystävien muodostamaan joukkoon. Katsoja miettii alusta asti miksi ihmeessä Gil ja Inez ylipäätään ovat yhdessä. Eroaisivat jo! Herkullisin hahmo on tietysti Michael Sheenin esittämä Paul, joka on päällisin puolin hurmaava herrasmies, mutta pohjimmiltaan itserakas persläpi. Nyt katsoessani leffan varmaan kolmannen kerran, oli hienoa huomata pieniä yksityiskohtia näyttelijöiden eleissä, jotka korostivat Paulin luonnetta.


Alan koko ajan tykätä enemmän Rachel McAdamsista, joka sopii Inezin rooliin loistavasti. En juurikaan pidä Owen Wilsonista. Tässä hän on ihan ookoo. Vaikkakin roolisuoritustaan katsoessa pystyy hyvin kuvittelemaan ohjaaja Woody Allenin esittämässä samaa roolia... Onneksi Allen on kuitenkin jäänyt suosiolla kameran taakse. Marion Cotillard ei myöskään ole varsinaisesti sydäntäni lähellä. Michael Sheen on aivan loistava. Nykypäivään sijoittuvat monen näyttelijän kohtaukset ovat mukavaa katsottavaa. On ne taitavia!

Sivurooleissa ilahduttavat Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates ja Adrien Brody. Sekä tietysti nykypäivässä Léa Seydoux ja Gad Elmaleh.

Mukavan tunnelmallinen elokuva siis. Ehkä jos tarinan kaari olisi selkeämpi ja pääosassa olisi joku muu kuin Wilson, antaisin tälle viisi tähteä.

Soundtrack on ihana. Tässä esimerkkinä Bistro Fada, josta ihmettelin miten se niin hyvin uppoaa, mutta sitten tajusin että biisihän on HUMPPA!


Fitzgeraldit eli Alison Pill ja Tom Hiddleston.

Adrien Brody on Salvador Dali.

Corey Stoll on Ernest Hemingway. Kathy Bates on Gertrude Stein.

****
Midnight in Paris (2011)
Ohjaus: Woody Allen.
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Michael Sheen, Mimi Kennedy, Tom Hiddleston, Alison Pill, Corey Stoll, Kathy Bates, Léa Seydoux, Adrien Brody, Carla Bruni, Gad Elmaleh.