Vertigo (1958)

John Ferguson (James Stewart) on poliisi, joka on töissä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen vetäytymässä eläkkeelle. Onnettomuuden myötä hän on myös alkanut kärsiä akrofobiasta, korkeanpaikankammosta. Vanha koulukaveri Gavin Elster (Tom Helmore) pyytää Johnia seuraamaan vaimoaan Madeleinea. Elster on sitä mieltä, että jonkun toisen sielu ottaa välillä Madeleinen valtaansa. Varjostuksen yhteydessä John ja Madeleine tapaavat ja lopulta rakastuvat. Madeleinella on kuitenkin voimakas itsemurhavietti, eikä John lopulta pysty estämään Madeleinen kuolemaa. Dramaattisten tapahtumien jälkeen John törmää naiseen, joka on aivan kuin edesmenneen Madeleinen kaksoisolento. Judysta tulee miehelle pakkomielle.

Elokuvan alkupuolella tapahtui todella hitaasti. Madeleinen kuoltua luulin elokuvan loppuvan siihen, mutta tarinahan pääsi vasta vauhtiin! Siksi uskalsin spoilata vähän tuossa alussa. Puolivälissä oleva mieletön juonenkäänne tuli todella yllätyksenä ja sai mielenkiinnon säilymään loppuun asti. Hieno musiikki tukee tarinaa koko matkan.

James Stewart on elämänmakuinen näyttelijä josta pidän kovasti. Kim Novak jätti aluksi ihan kylmäksi, mutta loppupuolella jäykälle roolisuoritukselle löytyi selitys. Hän hoitaa hommansa hienosti ns. kaksoisroolissaan. Mietin koko leffan ajan mistä Johnin kaveri Midge on tuttu. Näyttelijä Barbara Bel Geddes on tosiaan ollut sittemmin Dallasissa.

Katsoin Vertigon nyt elämäni ensimmäisen kerran ja pidin näkemästäni. Toistaiseksi en ole nähnyt muita Hitchcockin elokuvia kuin tämän ja Takaikkunan, josta tykkäsin vielä enemmän. Vertigo - joka kulkee Suomessa myös nimellä Punainen kyynel - on tällä hetkellä IMDb:n Top 250 -listalla sijalla 44. Ei huono.

****
Vertigo (1958)
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: James Stewart, Kim Novak, Barbara Bel Geddes, Tom Helmore.